Mulkku syntyi osaksi Kärhämän navanalussanojen laulustoa, ja sen ensimmäinen versio kuultiin kevättalvella 2019 ystävän juhlassa. Sanoitus kuvaa Kärhämän Ilonan ja kielentutkija Janne Saarikiven välillä käytyä tosielämän keskustelua, jossa etsitään parempaa vaihtoehtoa etymologisissa sanakirjoissa annetulle sana alkuperäselitykselle. Mulkku julkaistiin Ihminen-EP:llä kesällä 2023.
Mulkku
(I. Kivinen & L. Jalava)
Kilkut, kalkut, kalkkarat kalkkaa itämerensuomessa.
Kiveksiä ne tarkoittaa varsin monissa murteissa.
Kalkkuihin ja mulkkuihin me hanakasti tartutaan,
niiden yhteyttä toisiinsa tässä hieman pohditaan.
Mulkku on maineikkaampi sana, sen jokainen kai tunnistaa
kontaminaation tulokseksi SSA sitä aavistaa
Muna ja kalkku ne yhteen soppii, niistä mulkku syntynee
vaan levikin puolesta sitä saattaa alkaa epäileen.
Muna on ikivanha sana, se kantauralista tunnetaan,
linnun sekä ihmisen munaa se merkitsee jo vanhastaan.
Kalkku on levikiltään suppee, melkolailla itäinen,
sen etäisin sukulaissana kalk on lyydiläinen.
Mulkku leviää laajalle, se vepsään, vatjaan ulottuu,
Suomessakin yleisesti murteisiin se haaroittuu.
Levikin puolesta näyttääkin siis varsin epävarmalta,
että ois mulkku munan ja kalkun yhdistelmää suomessa.
Saarikivi ehdottaa mulkulle toista etymologiaa,
sen mukaan olis mulkku samaa juurta kuin verbi muljua.
Muljua, mulkku ja mulkosilmä samaa juurta lienevät,
ulkoneman merkitys on näille sanoille yhteistä.
Etymologinen tutkimus menee piirun verran paremmaks,
kun SSA:sta yhdistetään mulkku yks ja mulkku kaks.
Mulkku yks on laulumme aihe, se haaroväliin osoittaa,
mulkku kaks taas veräjää tai aukkoa, läpeä tarkoittaa.
Artikkeleita kaksi on siellä homonyymisanoille.
Vaan jos mulkku on muljumisesta, ei tarvetta ole kahdelle.
Aukkoa ja ulkonemaa toisiinsa kun sovittelee,
näkökulmaa vaihtamalla ne yhteen sopii tarkalleen.
Lähteet:
Suomen murteiden sanakirja. 2012. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. Verkkojulkaisu HTML. URN:NBN:fi:kotus-201110, ISSN: 1796-041X.<URL http://kaino.kotus.fi/sms>. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu.
Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja 2, L–P. 1995. Päätoimittaja Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.