top of page

Joulu

Joulu (sana germaanin)

(san. L. Jalava)

Muinaisten kansain juhlaksi pimeään

keskelle talven kirkkauden toi.

Viel oli Kristus tuntematon,

kun joulu jo Pohjolaan joutunut on.

 

Strålande jul, Yuletide carol

kaikuja juuren yhteisen soi.

Joulu, joulu tullut on, sana germaanin.

Juhla samaa juurta on, saatu aiemmin.

Kantakielestä kuusikin kannettiin,

talven ja lumen säilyä annettiin.

Lainat myös saimme runsahat,

kielistä toisista uudissanat.

 

Joulu ja juhla heijastaa

germaanin äännevaihtelua.

Joulu ehkä sana on skandinaavinen,

juhla samaa juurta on, laina varhainen.

Merkitys joulun, germaanin jehwlan,

juhlana talven toivoa loi.

Silloin kun Kristus syntynyt on,

joulu kai kieleemme lainattu on.

 

Joulu, joulu tullut on, sana germaanin.

Juhla samaa juurta on, saatu aiemmin.

 

Joulu, joulu tullut on, sana germaanin,

juhla talven valojen, joulu tullut on.

Lähteet: 

Hirvonen, Ilkka 1997: Mikä on sanojen juhla ja joulu germaanis-skandinaavinen
alkuperä? Sananjalka, 39, s. 55–64.

Schalin, Johan 2018: Preliterary Scandinavian sound change viewed from the east. Umlaut remodelled and language contact revisited. Nordica Helsingiensia 54. Helsinki: Helsingin yliopisto. s. 84.

SSA 1992–2000 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1–3. Päätoim. Erkki Itkonen & Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1992–2000. Osa 1, s. 243.

bottom of page